03.12.2020 07:20

Pelto-observatorio -palvelu havainnollistaa hiiliviljelyn vaikutuksia suomalaisilla maatiloilla ja kansainvälisen hiilensidonnan todentamisjärjestelmän kehitystyötä. Hiiliviljely tarkoittaa hiiltä maahan sitovia viljelymenetelmiä. Maaperän multavuuden lisääntyminen auttaa lisäksi maanviljelyä sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Viljelymaiden hiilensidonnan tutkimuksessa yhdistetään erilaisia mittauksia maaperästä, kasvillisuudesta ja ilmakehästä, uusia mittausteknologioita, matemaattista mallinnusta ja tehokasta tietokonelaskentaa. Tulevaisuudessa käytettävät hiilensidonnan todentamisjärjestelmät ja hiiliviljelyn suunnittelun apuvälineet kytkevät näitä menetelmiä yhteen digitaalisiksi palveluiksi. Tieto on ajantasaista ja peltokohtaista.

Hiilensidonnan todentamiselle on kysyntää

“Pelto-observatorio -palvelulla haluamme esitellä tieteen nykyistä tasoa sekä visioida hiilensidonnan tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tutkimuksemme edesauttaa maaperän hiilensidonnan hyödyntämistä elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ilmastotyössä,” kertoo tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteen laitokselta.

“Digitalisaatio, esineiden internet (IoT) ja kehittynyt data-analytiikka mahdollistavat jatkuvan ja reaaliaikaisen mittaustiedon hyödyntämisen biotalouden tuotantoketjuissa. Pelto-observatorio osoittaa, miten hiilensidontatutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytännön hiiliviljelyssä. Informaatio palvelee ja yhdistää viljelijöitä, tutkijoita sekä kaikkia muita maaperän hiilen sidonnasta kiinnostuneita”, kertoo tutkijayliopettaja Iivari Kunttu Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Hiiliviljelyn menetelmiä kehitetään tavallisilla maatiloilla

Käytännönläheinen tieto hiiliviljelyn vaikutuksista kannustaa maanviljelijöitä. ”Omalta pellolta halutaan tietoa vaikkapa siitä, paljonko kerääjäkasvi lisää yhteytystä ja pitääkö se pellon kuivempana syksyisin”, kertoo maanviljelijä ja Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Tuomas Mattila. “Pelto-observatorio on elävä laboratorio, jossa data on kaikkien nähtävillä. Esimerkiksi vuoden 2020 erikoisten säiden vaikutuksista saatiin tietoa jopa puolen tunnin tarkkuudella”, Mattila jatkaa.

Pelto-observatorion data tulee keskenään erilaisilta suomalaisilta tiloilta, jotka ovat mukana Carbon Action -tutkimuksessa. “Tavoitteena on parantaa satoja ja samalla vaikuttaa positiivisesti maaperän, ilmaston ja Itämeren tilaan. Aikaa ei ole hukattavaksi. Sen vuoksi haluamme edetä tutkimustietoon nojaten, viivyttelemättä kokeillen ja yhdessä opetellen”, toteaa Baltic Sea Action Groupin viestintäjohtaja Pieta Jarva.

Tulevaisuudessa Pelto-observatorion käyttömahdollisuuksia laajennetaan palvelemaan yhä paremmin hiilensidonnan todentamista ja hiiliyksiköiden hyödyntämistä. Talven aikana Pelto-observatorio -palveluun lisätään ensimmäiset hiilensidonnan ennusteet.

Pelto-observatoriota kehittävät Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus SYKE, Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK sekä Baltic Sea Action Group BSAG. Työtä rahoittavat Strategisen tutkimuksen neuvosto, Business Finland, Suomen Akatemian Lippulaiva-ohjelma sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Pelto-observatorio on osa maanviljelyn ilmasto-, vesistö- ja monimuotoisuusvaikutusten parantamiseen tähtäävää Carbon Action -työtä.

Lisätietoja:

Jari Liski, tutkimusprofessori, Ilmatieteen laitos, p. 040 748 5088 Tuomas Mattila, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus SYKE, 029 525 1415 Iivari Kunttu, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK, p. 050 462 2692 Pieta Jarva, viestintäjohtaja, Baltic Sea Action Group BSAG, p. 050 338 1096

Tutustu Pelto-observatorio -palveluun

02.12.2020 13:38

Ilmatieteen laitos seuraa aktiivisesti eteläisen pallonpuoliskon otsoniaukon kehitystä. Juuri nyt eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä eteläinen polaaripyörre on tänä vuonna ollut aikaisempia vuosia pitkäkestoisempi ja yltää ajallisesti lähelle eteläisen pallonpuoliskon keskikesää. Tällöin aurinko on jo korkealla ja alhainen kokonaisotsoni voimistaa UV-säteilyn voimakkuutta tropiikin tasolle sellaisillakin alueilla, joissa näin ei normaalitilanteessa ole.

Ilmatieteen laitos tuottaa maanpinta- ja satelliittimittausten avulla UV- ja otsonituotteita, joiden avulla tilannetta pystytään seuraamaan hetki hetkeltä. Lisäksi apuna ovat Ilmatieteen laitoksella kehitetty ennustemalli SILAM sekä kansainväliset ennustemallit.

Myös kokonaisotsoni ennätyslukemissa

Etelämantereella Marambion tutkimusasemalla on tehty otsoniluotauksia suomalais-argentiinalaisena yhteistyönä jo vuodesta 1988. Marambion asemalla tehdään myös päivittäisiä kokonaisotsonimittauksia Dobson-spektrometrilla.

“Lähipäiville Marambioon on ennustettu ajankohtaan nähden hyvin alhaisia kokonaisotsonilukemia”, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Rigel Kivi.

UV-säteilyä on mitattu Marambiossa espanjalais-argentiinalais-suomalaisena yhteistyönä vuodesta 2000 lähtien. Uusimmat mittaukset aloitettiin vuonna 2017, ja viime päivien UV-lukemat ovat selvästi suurimmat koko mittaushistoriassa.

“Voidaan puhua jopa poikkeuksellisen suurista lukemista, sillä UV-indeksi kipusi yli 13:een. Tänään ja huomenna voidaan mitata vielä korkeampia lukemia, mikäli otsoniennuste toteutuu ja pilvisyys on vähäistä. Alueelle lähiaikoina satanut lumi lisää UV-säteilyn voimakkuutta”, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Kaisa Lakkala.

TROPOMI-, OMI- ja GOME-2-satelliitti-instrumenteista saadaan laskettua globaalisti kokonaisotsonin ja UV-säteilyn määrä. Satelliittien avulla nähdään yksittäistä mittauspistettä laajempi alue. Tällä hetkellä voimakkaan otsonikadon alue yltää eteläisen Argentiinan ylle. Kyseiselle alueelle tehdyt UV-ennusteet näyttävät UV-säteilyn olevan yhtä voimakasta kuin tropiikissa, eli UV-indeksin lukema on 13–15. Ennusteiden mukaan tilanne näyttää säilyvän vielä muutaman päivän, minkä jälkeen polaaripyörre heikentyy ja kiertyy itään.

Polaaripyörre mahdollistaa voimakkaan otsonikadon

Polaarialueiden erityisen voimakas otsonikato johtuu polaaristratosfääripilvistä, jotka syntyvät talvinavan kylmissä olosuhteissa. Talvella navan ympärille muodostuu napapyörre, joka eristää tehokkaasti napa-alueen ilmakehän muusta ilmakehästä. Etelämantereen yllä oleva polaaripyörre on vahva ja kylmä ja antaa siten mahdollisuuden suuriin otsonikatoihin. Tänä vuonna polaaripyörre on kestänyt erityisen pitkään alkukesään asti.

Otsonikerros suojaa maapalloa auringon UV-säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Etelämantereen yllä havaittiin 1980-luvun puolivälissä voimakas ohenema otsonikerroksessa eli otsoniaukko. Pian voitiin osoittaa, että klooria ja bromia sisältävät teollisesti tuotetut yhdisteet olivat aiheuttaneet havaitun otsonikadon.

Otsoniaukon löytyminen vauhditti toimia otsonikerroksen suojelemiseksi. Jo vuonna 1987 Montrealin pöytäkirjassa sovittiin otsonia tuhoavien aineiden tuotannon ja käytön rajoittamisesta ja lopettamisesta. Sopimuksella estettiin otsonituhon paheneminen. Otsonikerros kuitenkin palautuu entiselleen vasta tämän vuosisadan keskivaiheella, Etelämantereen yllä jopa myöhemmin.

Lisätietoja:

Otsonikerros ja sen suojeleminen

Etelämantereen UV-mittaukset: Tutkija Kaisa Lakkala, puh. 040 747 6792, kaisa.lakkala@fmi.fi Etelämantereen otsonimittaukset: Erikoistutkija Rigel Kivi, puh. 040 542 4543, rigel.kivi@fmi.fi Satelliittimittaukset: Erikoistutkija Jukka Kujanpää, puh. 050 589 5818, jukka.kujanpaa@fmi.fi Otsonikato: Erikoistutkija Leif Backman, puh. 050 405 0752, leif.backman@fmi.fi SILAM-ennusteet: Tutkimusprofessori Mikhail Sofiev, puh. 050 329 0578, mikhail.sofiev@fmi.fi

01.12.2020 11:03

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syksy eli syys-marraskuu oli keskilämpötilaltaan monin paikoin maan etelä- ja länsiosassa mittaushistorian lämpimin. Muualla maassa syksy oli suurimmaksi osaksi harvinaisen lämmin, paikoin poikkeuksellisen lämmin. Syksyn keskilämpötila vaihteli lounaissaariston reilusta 10 asteesta Käsivarren Lapin vajaaseen + 2 asteeseen. Tilastolliseen vertailukauteen 1981–2010 nähden lämpötilat olivat koko maassa noin kolme astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampia.

Syksyn ylin lämpötila, 23,5 astetta, mitattiin Kokemäen Tulkkilassa 27. syyskuuta. Kylmintä oli Kittilän Pokassa 27. marraskuuta, – 21,6 astetta.

Syksy oli etenkin maan keskivaiheilla sateinen. Suurimmat sademäärät mitattiin länsirannikon maakunnissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa, missä sademäärät olivat poikkeuksellisen suuria. Maan etelä- ja keskiosassa syksyn sademäärä oli pääosin tavanomainen tai tavanomaista suurempi. Keski-Lapissa sademäärä oli tavanomaista pienempi, Utsjoen ja Inarin alueella oli paikoin jopa harvinaisen vähäsateista.

Sadetta kertyi syys-marraskuussa alustavien tietojen mukaan eniten Kainuussa Puolangan Paljakan havaintoasemalla, jossa sademäärä oli 408,3 millimetriä. Vähiten satoi Utsjoen Kevon havaintoasemalla, jossa sademäärä oli vain 62,4 millimetriä.

Marraskuussa rikottiin kuukausikohtainen maksimilämpötilaennätys

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan marraskuu oli koko maassa harvinaisen, paikoin poikkeuksellisen lämmin. Maan etelä- ja keskiosassa mitattiin paikoin asemakohtaisia kuukauden keskilämpötilaennätyksiä. Marraskuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin + 7 asteesta Keski-Lapin noin – 2 asteeseen. Poikkeama tilastolliseen vertailukauteen oli noin 4–6 astetta, poikkeama oli suurin Lapissa.

Kuukauden ensimmäisellä viikolla todistettiin mittaushistorian korkein marraskuussa mitattu lämpötila, kun Jomala Maarianhaminan lentoasemalla mitattiin 6. päivänä vuorokauden korkeimmaksi lämpötilaksi 16,6 astetta. Kuukauden alin lämpötila, – 21,6 astetta, mitattiin Kittilän Pokassa 27. päivä.

Marraskuu oli sateinen

Marraskuu oli suurimmassa osassa maassa tavanomaista sateisempi. Eniten satoi Kainuusta Meri-Lappiin ulottuvalla alueella, missä sademäärä oli harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen suuri. Lähinnä maan itäosassa itärajan tuntumassa sekä Utsjoen ja Inarin alueella sademäärät olivat tavanomaista pienempiä. Kuukauden suurin sademäärä, 146,1 millimetriä, mitattiin Puolangan Paljakan havaintoasemalla. Vähiten satoi Inarin Angeli Lintupuoliselän havaintoasemalla, missä sademäärä oli 10,6 millimetriä. Suurin vuorokautinen sademäärä, 51,7 millimetriä, mitattiin kuukauden 2. päivä Tornion Torpin havaintoasemalla.

Lunta oli kuukauden alussa lähinnä vain Keski- ja Pohjois-Lapissa. Kuukauden lopussa lunta oli laajemmin maan pohjoisosassa, lisäksi maan keskiosassa lunta oli monin paikoin jo muutama senttimetri.

Auringonpaistetuntien määrä oli lähellä tavanomaista suuressa osassa maata, ainoastaan aivan pohjoisimmassa Lapissa aurinko paistoi tavanomaista vähemmän.

Lisätietoja:

Ilmastotilastoja

Syyssään tilastoja

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm) Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen silloin, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi sääilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

18.11.2020 11:25

Ilmatieteen laitoksen keskiviikkona 18. marraskuuta tekemän ennusteen mukaan lounaistuuli voimistuu huomenna torstaina aamusta alkaen maan etelä- ja keskiosassa. Tuuli on puuskissa yleisesti kovimmillaan 17–20 m/s, mistä aiheutuu yksittäisiä tuulivahinkoja.

Torstain voimakkaimmat tuulet osuvat maan keskiosaan. Tuulisin jakso alkaa Satakunnan ja Pohjanmaan rannikolla puolenpäivän aikaan. Tästä voimakkaimmat tuulet liikkuvat päivän mittaan Keski-Suomen maakunnan kautta Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen.

”Tuulisimmalla alueella puuskat ovat 20–25 m/s, läntisimmissä maakunnissa jopa ylikin. Tällaisissa tuulen nopeuksissa vahinkoja muodostuu yleisemmin ja etenkin lännessä sähkökatkokset voivat olla pitkäkestoisempia”, toteaa meteorologi Pauli Jokinen Ilmatieteen laitokselta.

Tuuli heikkenee maan länsiosassa torstaina alkuiltaan mennessä, itärajalla vasta myöhään illalla.

Suurimmat lumikertymät pohjoiseen

Matalapaineeseen liittyy myös runsaita sateita, jotka tulevat pohjoisessa osin lumena. Märkää lunta voi kertyä torstaina kapealle vyöhykkeelle Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Lapin rajalle 10–20 senttimetriä. Ajokeli muuttuu lumisateen myötä pohjoisessa paikoin jopa erittäin huonoksi, ja puihin tarttuva tykkylumi voi aiheuttaa myös sähkökatkoksia.

Illalla matalapaineen jälkipuolella sää kylmenee nopeasti, ja sateet muuttuvat lumisempaan muotoon myös maan etelä- ja keskiosassa. Perjantaiaamuun mennessä lunta voi kertyä eteläänkin paikoin muutamia senttimetrejä, Pirkanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella mahdollisesti yli viisi senttimetriä. Huonontunut ajokeli kannattaa ottaa huomioon perjantain aamuliikenteessä.

Voimassa olevat varoitukset löytyvät Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm) Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Voimassa olevat varoitukset Säästä twiittaavat @meteorologit

02.11.2020 10:42

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan lokakuu oli lähes koko maassa harvinaisen lämmin. Näin lämpimiä lokakuita esiintyy keskimäärin kerran 10–20 vuodessa. Kuukauden keskilämpötila vaihteli etelärannikon noin 10 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen kahteen plusasteeseen. Keskilämpötilan poikkeama pitkän ajan keskiarvoista (1981–2010) oli lähes koko maassa 2,5 asteen tietämillä.

Kuukauden alkupuolisko oli hyvin lämmin, kun taas kuukauden puolivälin jälkeen oli noin viikon kestänyt tavanomaista kylmempi jakso. Tällöin maan pohjoisosaan satoi monin paikoin ensilumi. Paikoin lunta tuli myös maan keskiosassa. Lokakuun lopussa lämpötilat kohosivat jälleen vuodenaikaan nähden korkeisiin lukemiin. Kuun lopussa lunta havaittiinkin merkittäviä määriä enää pohjoisimmassa Lapissa.

Kuukauden ylin lämpötila oli kuun 5. päivä Kouvolan Anjalassa mitattu 18,7 astetta. Alin lämpötila, -20,5, mitattiin puolestaan Enontekiön lentoasemalla kuun 31. päivä.

Lokakuu oli sateinen

Lokakuu oli myös lähes koko maassa tavanomaista sateisempi. Maan keski- ja pohjoisosassa kuukausi oli paikoin jopa poikkeuksellisen sateinen. Ainoastaan Pohjois-Lapissa sademäärät jäivät paikoin tavanomaista pienemmiksi. Kuukauden suurin sademäärä, 153,9 millimetriä, mitattiin Tornion Torpissa. Vähiten satoi Inarin Kirakkajärven havaintoasemalla, missä sademäärä oli 26,7 millimetriä. Suurin vuorokautinen sademäärä, 33,0 millimetriä, mitattiin kuukauden 17. päivä Kemijärven lentokentän havaintoasemalla.

Lisätietoja:

Ilmastotilastoja Syyssään tilastoja

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm) Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen silloin, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi sääilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

29.10.2020 10:43

Ilmatieteen laitoksen julkaisemassa tutkimusraportissa käytiin läpi voimakkaiden tuulien ja myrskyjen esiintyvyyttä Euroopassa ja Suomessa viimeaikaisten tutkimusten pohjalta. Raportissa käsiteltiin mennyttä ilmastoa pääosin jaksolta 1960-2020 sekä tämän vuosisadan puoliväliin ja loppuun ulottuvia ilmastonmuutoksen skenaarioita.

Tutkimusraportin mukaan keskimääräinen tuulisuus Suomessa on vähentynyt 1950-luvulta lähtien. Myös Ruotsissa ja Virossa tuulisuuden trendit ovat olleet laskevia. Viron aikasarja loppuu tosin jo vuoteen 1990, mutta Ruotsin ja Suomen tarkastelut ulottuvat vuosiin 2013 ja 2015 asti. Huomattavaa on, että tuulisuudessa havaitut muutokset selittyvät pääosin ilmakehän luontaisella vaihtelulla ja muutoksilla maanpinnan rosoisuudessa, kuten puuston kasvulla ja rakentamisen lisääntymisellä.

Myrskytuhoissa ei ole Suomessa nähtävissä samanlaista trendiä, vaan vuosien välillä on suurta vaihtelua.

“Euroopassa on sama tilanne, mutta vuosina 1990-2010 on Euroopassa havaittu äärimmäisen tuhoisia myrskyjä. Suomi on välttynyt näiltä myrskyiltä”, kertoo yksikönpäällikkö Hilppa Gregow Ilmatieteen laitokselta.

Tuulisuuden muutoksia on vaikeampi ennustaa kuin lämpötilan nousua

Siinä missä keskilämpötilan nousu ilmastonmuutoksen seurauksena on melko vääjäämätöntä, tuulisuuden tulevista muutoksista on vaikeampaa sanoa mitään varmaa. Tutkimusten mukaan tuulisuudessa ei ole odotettavissa suuria muutoksia Pohjois-Euroopassa, joskin syksyisin keskimääräisen tuulisuuden odotetaan hieman lisääntyvän.

Voimakkaimpien myrskyjen kokonaislukumäärän arvioidaan tulevaisuudessa laskevan Pohjois-Atlantilla. Vastaavasti trooppisilta alueilta keskileveysasteille saapuvien nk. muuntautuvien myrskyjen arvioidaan kulkeutuvan yhä pohjoisemmaksi.

Suomessa myrskyihin liittyvien tuulituhojen ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä, koska routakausi lyhenee ja sateet tulevat yhä useammin vetenä.

“Maaperän routa ankkuroi puut tiukemmin maahan, mutta syksyjen ja talvien lämmetessä routakauden pituus lyhenee ja maa on sadekausina märkä. Tällöin puut kaatuvat herkemmin myrskyissä”, Hilppa Gregow kertoo.

Kesän voimakkaisiin rajuilmoihin liittyvää tutkimusta on tehty suhteellisen vähän muuhun myrskytutkimukseen verrattuna. Olemassa olevien tutkimusten perusteella tuulenpuuskia ennustetaan esiintyvän Pohjois-Euroopan lämpimämmässä ilmastossa entistä useammin. Ilmastomallit eivät kuitenkaan kykene simuloimaan pienialaisia rajuilmoja kovin tarkasti, mikä aiheuttaa ennusteisiin epävarmuuksia.

Tuuliin, myrskyihin, rajuilmoihin ja niiden vaikutuksiin keskittyvä Ilmatieteen laitoksen raportti on kooste yhteensä 91 tutkimusjulkaisun tuloksista Euroopan ja Suomen tuulista ja myrskyistä. Raportista selviää, että tuulia ja myrskyjä tutkittaessa käytetään hyvin erilaisia aineistoja ja käsitteistö vaihtelee. Uusimpana ulottuvuutena on arvioida myrskyjä niiden aiheuttamien tuhojen avulla. Raportti antaa kattavan kuvan siitä, millaisia tuloksia viime aikoina on saatu niin menneen, nykyisen kuin tulevaisuudenkin ilmaston osalta.

Lisätietoja:

Yksikönpäällikkö Hilppa Gregow, Ilmatieteen laitos, puh. 050 598 6881, hilppa.gregow@fmi.fi

Tuulisuus, myrskyt ja niiden vaikutukset Pohjois-Euroopassa ja Suomessa -raportti on saatavilla Helda-tietokannassa.

27.10.2020 07:46

Väitöksessä tutkittiin raskasmetallien ilmapitoisuuksia ja laskeumaa Suomessa useilla tausta-asemilla kaukana päästölähteistä. Tutkimuksen kohteena olevien raskasmetallien, kuten elohopean, kadmiumin ja lyijyn, tiedetään olevan myrkyllisiä ihmiselle, kun taas näiden laskeuma aiheuttaa haittaa ekosysteemeille.

Väitöstyössä havaittiin, että useimpien raskasmetallien ilmapitoisuudet ja laskeuma olivat pohjoisessa matalampia kuin etelässä johtuen eroista paikallisissa päästöissä sekä pidemmästä etäisyydestä Euroopan suuriin päästöalueisiin.

"Lapissa mitatut ilman raskasmetallipitoisuudet ovat erittäin alhaisia jopa globaalissa mittakaavassa", Katriina Kyllönen sanoo.

Pohjoisen pitkä lumikausi estää myös maaperän pölyämistä, jolloin luonnollisista lähteistä peräisin olevia metalleja on vähemmän ilmassa.

Vähentyneet elohopeapäästöt eivät näy ilmapitoisuuksissa

Osana väitöstyötä tehtiin elohopeamittauksia tausta-alueiden lisäksi useissa kaupungeissa sekä teollisuusympäristöissä. Selvästi kohonneita elohopeapitoisuuksia havaittiin muutamilla paikkakunnilla, joissa toimi kemianteollisuutta, sekä jätelaitoksen läheisyydessä.

Vaikka elohopean päästöt ovat vähentyneet Suomessa ja Euroopassa, tämä ei ole heijastunut ilmapitoisuuksiin, vaan kaasumaisen elohopean pitoisuudet ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla.

"Hyvä uutinen sen sijaan on, että tilastollisesti merkitsevää ilmapitoisuuden nousua ei havaittu millään tutkituista metalleista Pallaksen tausta-asemalla, ja useiden alkuaineiden pitoisuudet sekä laskeuma ovat laskeneet merkittävästi eri puolilla Suomea", Kyllönen kertoo.

Esimerkiksi lyijylaskeuma on vähentynyt Suomen kaikilla tausta-asemilla 55–81 prosenttia 1990-luvun lopun jälkeen, kun taas ympäristölainsäädännössä säänneltyjen alkuaineiden arseenin, kadmiumin, nikkelin ja lyijyn pitoisuus hengitettävissä hiukkasissa on vähentynyt Pallaksen mittausasemalla 54–64 prosenttia samalla ajanjaksolla.

Raskasmetalleilla on sekä luonnollisia että ihmisen aiheuttamia lähteitä

Pallaksen mittausasemalla havaittiin, että raskasmetallien päästöt Suomen rajojen ulkopuolella vaikuttavat niiden ilmapitoisuuksiin. Merkittävimmiksi ihmisperäisiksi päästölähteiksi määritettiin polttoprosessit, teollisuus sekä Kuolan niemimaan metallisulatot, joiden vaikutukset kantautuvat kaukokulkeuman myötä Lappiin asti. Luonnolliseksi lähteeksi havaittiin maaperästä pölyäminen, joskin ihmisperäinen laskeuma vaikuttaa tähänkin lähteeseen.

Elohopean luonnollisia lähteitä tutkittiin tarkemmin työssä kehitetyllä vuomittausmenetelmällä Lammin tausta-asemalla. Tutkimuksessa havaittiin, että elohopeaa haihtui enemmän metsämaasta kuin suolta, ja metsämaasta haihtunut elohopean määrä vastasi maahan laskeuman mukana kertynyttä määrää. Tämä osoitti, että kertaalleen maahan laskeutunut elohopea jatkaa kiertokulkuaan niin ekosysteemissä kuin ilmakehässä.

Väitöskirja tarkastetaan 30.10. Helsingissä

Katriina Kyllönen väittelee 30.10.2020 kello 12 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Fluxes, trends and source characterisation of atmospheric trace elements".

Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Kemian laitoksella (Auditorio A110), osoitteessa A. I. Virtasen aukio 1, Helsinki. Tilaisuutta voi seurata myös etänä. Salasana: 919919.

Vastaväittäjänä on professori Henrik Skov (Aarhus University, DK), ja kustoksena toimii professori Marja-Liisa Riekkola.

Katriina Kyllönen kirjoitti ylioppilaaksi Ressun lukiosta 1999. Filosofian maisteriksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 2005.

Lisätietoja:

Tutkija Katriina Kyllönen, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 5461, katriina.kyllonen@fmi.fi

Väitöskirja on saatavilla Helda-palvelussa.

22.10.2020 07:22

Pia Anttilan väitöksessä on arvioitu ilmanlaadun kehitystä kokoamalla yhteen ilmanlaadun mittaustiedot yli 20 vuoden ajalta ja noin 400 mittausasemalta Suomessa.

"Suurimmat onnistumiset on saatu niiden saasteiden kohdalla, joihin on kohdistunut pitkäaikaisia ja kunnianhimoisia kansainvälisiä päästöjenrajoitustoimia. Tällaisia saasteita ovat rikkidioksidi ja pysyvät orgaaniset ympäristömyrkyt, kuten PCB. Lisäksi paikallisen tason toimilla esimerkiksi katupölyn pitoisuudet on saatu Suomessa laskusuunnalle", Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pia Anttila kertoo.

Katupöly on edelleen sitkeä ilmanlaatuhaitta

Nastarenkaiden käytöstä johtuva keväinen katupöly ilmenee korkeina hengitettävien hiukkasten eli halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin kokoisten hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksina. Katupöly on Suomessa kaupunkien paikallinen ilmanlaatuongelma.

"Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että paikalliset toimenpiteet, esimerkiksi liikennemäärien vähentäminen, muutokset autokannassa ja tienhoitotoimet, ovat olleet oikeansuuntaisia ja johtaneet kevään katupölytasojen laskuun. Vaikka ilmanlaatunormeja ei tällä hetkellä ylitetä, katupöly on edelleen sitkeä kiusa muuten hyvässä ilmanlaadussamme", Anttila toteaa.

Liikenteen typpidioksidipitoisuudet eivät ole vähentyneet odotetusti, otsonin huippupitoisuudet ovat laskeneet

Myös typen oksidien (NOₓ) päästöjen vähentäminen on onnistunut Suomessa, mutta kaupungeissa pitoisuudet eivät ole vähentyneet odotetusti. Dieselautojen lisääntynyt määrä ja niiden mahdollisesti korkeat suorat typpidioksidipäästöt on saattanut olla yksi pitoisuuksien laskua hidastava tekijä. Euroopan tasolla päästöjen vähentämistekniikoiden ja tyyppihyväksyntämenettelyjen kehittyminen on kuitenkin jo vähentänyt suorien typpioksidipäästöjen merkitystä.

Suomessa otsonin (O₃) huipputasot ovat laskeneet vuodesta 2006. Vastaavaa kehitystä on havaittu Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ja se on liitetty typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen vähentämiseen. Suomessa korkeat taustapitoisuudet ovat kuitenkin ongelmallisempia, ja niiden alentaminen edellyttää vielä laajaa kansainvälistä yhteistyötä.

Puun pienpolton sekä metsä- ja maastopalojen aiheuttamat haitat ennallaan

PAH-yhdisteiden eli polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksissa ei ole tapahtunut Suomessa laaja-alaista laskua. Tämä ei ole välttämättä yllättävää, koska niiden suurimpia lähteitä maailmanlaajuisesti ovat pienpoltto sekä metsä- ja maastopalot.

”Pyrkimykset näiden päästöjen vähentämiseksi ovat toistaiseksi olleet suhteellisen vähäisiä tai olemattomia”, Pia Anttila toteaa.

Väitöskirja tarkastetaan 27.10.2020 Helsingissä

FL Pia Anttila väittelee 27.10.2020 kello 12 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Air quality trends in Finland, 1994–2018”.

Väitöstilaisuus järjestetään Kumpulan kampuksen Physicum-rakennuksessa (Gustav Hällströminkatu 2, Helsinki), salissa D101. Tilaisuutta voi seurata myös etänä.

Vastaväittäjänä on professori Øystein Hov (Norjan Ilmatieteen laitos), ja kustoksena toimii akatemiaprofessori Markku Kulmala (Helsingin yliopisto).

Lisätietoja:

Erikoistutkija Pia Anttila, Ilmatieteen laitos, puh. 050 368 6420, pia.anttila@fmi.fi

Väitöskirja on saatavilla Helda-palvelussa.

13.10.2020 06:33

Tämän vuoden syyskuussa havaittu merijään laajuus Pohjoisella jäämerellä oli 3,9 miljoonaa neliökilometriä. Vain vuonna 2012 jään laajuus on ollut pienempi, 3,7 miljoonaa neliökilometriä.

”Havainnot osoittavat, että talvikauden jään kasvaminen on heikentynyt ja kesäkauden sulaminen on voimistunut. Perimmiltään muutokset johtuvat Arktisen alueen lämpenemisestä”, tutkimusprofessori Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta toteaa.

Merijään laajuutta Pohjoisella Jäämerellä on mitattu satelliittien avulla vuodesta 1979 alkaen. Vuosien väliset erot ovat normaalia ilmaston vaihtelevuutta, mutta samalla merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakson ajan.

Merijään laajuuden muutosnopeus on ollut -0,84 miljoonaa neliökilometriä vuosikymmenessä, mikä vastaa noin 2,5-kertaisesti Suomen pinta-alaa vuosikymmentä kohden.

Merijään määrä on yksi ilmastonmuutoksen indikaattoreista

Syyskuussa havaittava vuotuinen Arktisen merijään laajuuden minimi riippuu hyvin paljon jään paksuudesta. Jään paksuus riippuu sekä talven ankaruudesta että kesäkauden sulamisen voimakkuudesta. Kesäkauden lopussa oleva jään määrä indikoi näiden välisistä tasapainoa.

”Syyskuun keskimääräinen jään laajuus on hyvä indikaattori ilmastonmuutoksesta Arktisella alueella. Talvikaudella merijää voi hetkellisesti peittää laajojakin alueita, jolloin pinta-ala indikoi enemmänkin säätilan kuin ilmastollisia vaihteluita”, Haapala sanoo.

Yksittäisen vuoden pienin jään laajuus riippuu myös tuulten aiheuttamista jääkentän liikkeistä.

”Tämän vuoden poikkeuksellisen vähäinen jään määrä johtuu siitä, että talven aikana vallinneet ilmakehän virtaukset voimistivat jääkentän kulkeutumista Siperian rannikkoalueelta keskiselle Jäämerelle. Tällöin Euroopan puoleisilla merialueilla jään paksuus jäi keskimääräistä ohuemmaksi, minkä vuoksi jää suli keskimääräistä nopeammin. Kesäkausi oli lisäksi poikkeuksellisen lämmin Arktisella alueella, mikä voimisti jään sulamista”, Haapala kertoo.

Viimeisen 15 vuoden aikana jään laajuus on pienentynyt selvästi

Merijäätä voidaan havainnoida luotettavasti usean eri satelliitin avulla. Havainnoista voidaan laskea jääpeitteisten merialueiden pinta-ala tai koko jääkentän laajuus. Jääkentän laajuuden laskemisessa otetaan huomioon ainoastaan ne alueet, joissa jään peittävyys eli jään osuus satelliitin kuvaamasta meren pinta-alasta on yli 15 %.

Vuoteen 2006 asti merijään syyskuun laajuus vaihteli 5,6–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen 15 vuoden aikana suurin jään laajuus on ollut 5,9 miljoonaa neliökilometriä ja pienin 3,7 miljoonaa neliökilometriä.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Jari Haapala, puh. 040 757 3621, jari.haapala@fmi.fi

02.10.2020 07:43

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan ukkoskauden eli touko-syyskuun aikana Suomessa havaittiin noin 54 000 maasalamaa. Määrä on 40 prosenttia vuosien 1960–2019 keskiarvosta, joka on 134 000 maasalamaa. Eniten salamoita esiintyi kesäkuussa, reilut 21 600, kun pitkän ajan keskiarvo kesäkuulle on 34 000.

Selvästi rajuin ukkospäivä koettiin 18. kesäkuuta, kun Suomen kamaralle iski 11 300 maasalamaa. Toiseksi runsain salamapäivä (4 900 maasalamaa) oli 21. heinäkuuta.

”Baltiassa esiintyi todella paljon salamoita, mutta rajut ukkoset jäivät tänä vuonna Suomen rajojen ulkopuolelle”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila.

Heinäkuussa paikannettiin 16 400 maasalamaa (keskiarvo 58 000) ja elokuussa 12 100 maasalamaa (keskiarvo 29 300). Lähimmäs keskimääräistä päästiin syyskuussa, jolloin salamamääräksi saatiin 3 500 (keskiarvo 4 400). Vielä syyskuun loppupuolella, kuukauden 24.–25.9. päivänä, koettiin merkittäviä ukkosia.

”Tuolloin etenkin yöaikaan esiintyneet salamat näkyivät luultavasti hyvin ja laajalle. Myös äänettömiä, kaukana iskeneitä elosalamoita varmasti havaittiin”, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä arvelee.

Vaikka salamoita esiintyikin alle keskimäärän, aiheuttivat ne vahinkoja.

”Maasto- ja rakennuspaloja, sähkölaitevaurioita ynnä muuta ukkosille tavanomaista. Salamoiden aiheuttamien maastopalojen määrä oli alhainen, eikä ihmishenkiä onneksi tietääkseni salamoiden johdosta menetetty”, Mäkelä toteaa.

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos, antti.makela@fmi.fi, puh. 050 301 1988 Tutkija Terhi Laurila, Ilmatieteen laitos, terhi.laurila@fmi.fi, puh. 050 464 8812

Ukkoset Suomessa